ETUSIVU ESITTELY / YHTEYSTIEDOT KOIRAT PENTUEET MUISTOISSA BLOGI / UUTISET VIERASKIRJA |
|
| Josipan Cissi (s. 28.04.1998, k. 24.1.2011) | |
 | |
Minä odotan. Odotan sinua saapuvaksi. Näen elämän kulkevan eteenpäin, vaikka aika ympärilläni on pysähtynyt. Minä katson haalistuvien muistojen lähteeseen, ja elän muistot yhä uudelleen. Ääneti huudan ikäväni tuuleen. Ja yhä minä odotan. | |
Rakkaan
Cissimme taivallus päättyi täällä maan päällä maanantaina 24.1.2011.
Cissin kunto heikkeni viikonlopun aikana niin paljon, että minun oli
tehtävä raskas päätös ja ajettava Cissin kanssa eläinlääkärin luokse.
Cissi sai onneksemme elää varsin pitkän elämän; Cissi olisi täyttänyt
huhtikuussa 13 vuotta. | |
Olin
aikoinaan luvannut pojalleni Henrille, että kun muuttaisimme
omakotitaloon hankkisimme heti kultaisennoutajan. Tämä sitten tuli
ajankohtaiseksi vuonna 1998, kun ostimme nykyisen kotimme Uimaharjusta.
Haimme Cissin Josipan kennelistä Leppävirralta juhannuksena 1988.
Cissi oli aivan ihastuttava koira, niin miellyttämisen haluinen kuin vain noutaja voi olla. Lelut olivat hänelle tärkeitä jokapäiväisiä tarvekaluja, joita täytyi aina kuljettaa mukana ja varsinkin vahtia, ettei toiset koirat niitä ota. Koiranäyttely-harrastus
lähti liikkeelle entisen työkaverini Moilasen Leenan innoittamana.
Leena sai ylipuhuttua minut viemään Cissin näyttelyyn Pyhäselkään
elokuussa 2001. Paavo Mattila oli arvostelemassa ja Cissi sai kakkosen
Leenan esittämänä.
Tästä en vielä innostunut enempää, Cissi kun mielestäni näytti niin maatiaisrodulta muihin näyttelyssä olleisiin kultaisiinnoutajiin verrattuna. Vaikka eihän menestys huono ollut varsinkaan ensikertalaiselta. | |
 | |
| |
Omun Rita (s. 3.3.1997, k. 9.12.2005)Perheemme
ensimmäinen koira oli suomenajokoira Rita. Rotu valinta oli itsestään
selvää miehelleni, jonka myötä minäkin innostuin metsästyksestä. Rita
eli seurassamme 8,5 vuotta ja toi monta jänistä ruokapöytäämme ajon
tuloksena. Rita jouduttiin lopettamaan lähes puolivuotta kestäneen
sairauden takia 9.12.2005 (jonkinlainen anemia oli syynä sairauteen).
Lääkkeiden avulla Rita oli välillä tosi hyvässä kunnossa, mutta kun
lääkekuuri loppui, Ritan kuntokin heikkeni.
|
 |
|
|
|
|
|
Taiston kävin hakemassa Joensuusta entiseltä työkaveriltani Liisalta.
Taisto oli leikattu kolli, väritykseltään ihanan sinisenharmaa.
Taisto oli tosi arka kissa koko ikänsä ja se teki "pienen" karkureissun vuoden 2005 kesällä. Olin vienyt molemmat kissani hoitoon vanhempieni mökille juhannukseksi ja kun mökillä kävi vieraita Taisto pelkäsi ja luikki karkuun metsään. Seuraava havainto Taistosta oli elokuussa, kun se hiippaili enoni kotona noin 5 km päästä mökiltä. Löysin sieltä Taiston kaulapannan, joka oli pudonnut sinne. Yritimme saada Taistoa kiinni supiloukulla, mutta taitava kun oli se pääsi siitäkin karkuun. Istuin monta iltaa siellä iltahämärissä ja yritin huudella sitä, mutta arka kun oli ei tullut näkyville. Enoni perhe teki aina silloin tällöin näköhavaintoja Taistosta, mutta kiinni se ei antautunut kenellekkään. Syksy teki tulojaan ja Taistoa vain ei näkynyt. Lumien tultua isäni näki mökillä kissan jäljet, joten Taisto oli käynyt tarkistamassa onko siellä vielä ketään. Lopulta joulukuun 8. päivä enoni vaimo soitti minulle todella kauan odotetun puhelun, ja ilmoitti, että Taisto on heillä sisällä. Kylmä ja nälkä oli tehnyt tehtävänsä ja Taisto päätti viimeinkin antautua. Kävimme oitis hakemassa Taiston kotiin ja kyllä sillä olikin nälkä. Sille kelpasi kaikki mahdollinen ruoka. Muuten se näytti olevan hyvässä kunnossa. Loishäätö piti tietenkin antaa. Eipä Taisto pyytänyt pariin viikkoon ulos vaan uni maistui peittojen alla. Pääsiäsen 2009 jälkeen Taisto sitten katosi lopullisesti. Ilveksen jälkiä nähtiin kotimme läheisyydessa ja epäilenkin, että Taisto joutui ilveksen hampaisiin. |
|
 |
|
| Sivun alkuun | Tekijänoikeudet
© Jaapertti
|