Oona tuli perheeseemme melkein kuin vahingossa. Olin puhunut ystävälleni Leenalle, että olen haaveillut  vähän terhakaammasta koirasta kuin mitä Cissi on, ja rotuna olin ajatellut länsiylämaanterrieriä. Kuinka ollakkaan Leenan tuttavalla Lindbergin Päivikillä sattui juuri olemaan pariviikkoisia cairnin pentuja ja niinpä Leena saikin houkuteltua minut katsomaan noita pentuja, ja senhän tietää kuinka siinä käy. Olin myyty Oonalle. Kävimme vielä katsomassa uudelleen mieheni kanssa pentuja, kun ne olivat viiden viikon ikäisiä. Eipä enää miehenikään vastustellut pennun ottoa (ei tosin ollut vastustellut alkujaankaan). Oona sitten tuli 9-viikkoisena pentuna kotiimme Cissin ja Ritan kaveriksi.

Oonan myötä Leena innosti kokeilemaan näyttelytouhua. Hän lupasi esittää Oonaa, kun en itse uskaltanut. Niinpä aloimme käymään Oonan kanssa Joensuussa POKSin näyttelyharjoituksissa. Ensimmäinen näyttely oli Joensuussa keväällä 2004; pentuluokassa Oona oli toinen.
Tästä innostuneena aloimme käydä näyttelyissä ja hyvällä menestyksellä. Tuloksena oli useinmiten ERI tai EH. Ensimmäinen varaserti tuli junnuluokassa Joensuusta Paavo Mattilan arvostellessa 14.8.2004. Seuraava näyttely oli Porvoossa 11.9.2004 ja tuloksena oli ensimmäinen serti, tuomarina Johan Juslin. Jos Leena oli estyneenä esittämästä Oonaa omien koiriensa takia, Oonaa esitti Niemeläisen Paula, joka oli trimmannut Oonan näyttelykuntoon. Lopulta toukokuussa 2005 rohkaisin mieleni ja esitin itse Oonaa Oulun näyttelyssä. Jännitti, mutta kuitenkin menimme kehään ja kas, meidät pyydettiin aina vaan uudestaan jatkamaan.  Ensin tuli ERI, sitten kilpailuluokassa NUO1, seuraavana PN1. Pää alkoi olla jo sekaisin, mitä tämä meinaa?
Lopulta vielä kerran kehään ja Oona oli VSP! Voiko yhteinen näyttelyura paremmin alkaa! Jatkoimme edelleen näyttelyissä käyntejä, mutta viimeisen sertin metsästys on ollut kovan työn takana. Muutamasta näyttelystä on ollut tuomisina myös sinisiä nauhoja eli H.

Oonalla on ollut kahdet pennut ja tällä hetkellä Oona odottelee veteraani-kehiin pääsyä ja kenties onnistuisi nappaamaan sen viimeisen SERTinkin.

Oman kennelini ensimmäinen cairnpentue syntyi maaliskuussa 2006. Tuosta pentueesta ainoa tyttöpentu jäi kasvamaan meille kotiin äitinsä helmoihin. Aadasta on tullutkin sellainen peräkammarin tyttö. Tykkää olla sylissä mahdollisimman lähellä ja suukotella kovasti. Näyttelyissä alkuun meinasi turvautua emoonsa liikaa, vaikka muuten kun ollaan ulkona Aada on se joka on kaikkein rohkein ja johtaa porukkaa metsässä.

Aadan näyttelyura ei lähtenyt käyntiin aivan yhtä onnistuneesti kuin Oonan.
Ensimmäisessä näyttelyssä Jyväskylässä 2006 Aada oli pentuluokassa ja jäi neljänneksi. Kajaanissa 2007 Aada pelkäsi aivan mahdottomasti, kun kehä oli vielä tosi paljon myöhässä ei esittämisestä meinannut tulla mitään. Onneksi tuomari ymmärsi tilanteen ja sanoikin, että jos Aada ei olisi ollut niin pelokas niin tuloksena olisi ollut EH, mutta arkuuden takia tuli vain H.
Juvalla toistui sama; Aada pelkäsi taas, mutta oli jo asteen verran rohkeampi, tuloksena kuitenkin H. 
Kävin Aadan kanssa Uimaharjun koiraklubin tottelevaisuus ja näyttelykoulutuksissa, saadakseni Aadaan vähän rohkeutta. Ja kyllähän se on tuottanut tulostakin, muutamista näyttelyistä on tullut ERI ja pari VARASERTIäkin on jo plakkarissa.

Aada on emänsä Oonan tavoin saanut kaksi pentuetta. Eli suku jatkuu.

Ala-anttolan Siiri
s. 01.11.2006

Siiri tuli perheeseemme metsästysharrastuksemme takia. Ajokoiramme Rita jouduttiin lopettamaan vuonna 2005. Pitkä ja lämmin syksy 2006 sai meidät kaipaamaan metsästysretkiämme ja tämän takia oli aika hankkia perheeseemme taas ajava koira.
Koiramäärän takia halusin jonkun pienemmän koiran kuin mitä suomenajokoira on. Vanhemmillani oli aikoinaan Noora-beagle ja tästä syystä  tiesin beaglen olevan todella miellyttävä rotu ja siispä valinnaksi tuli kuin automaattisesti beagle, joka on suunnilleen samaa kokoluokkaa kuin cairnit.

Haimme Siirin Outokummusta Räsäsen Juhalta Ala-Anttolan kennelistä.
Ajoja Siirillä on ollut kiitettävästi. Saalis määrällä ei kuitenkaan voi hirvittävästi kehua. Muutama jänis on toki pataankin asti saatu.
Muuten Siiri on ihastuttava ja miellyttämisen haluinen koira. Viihtyy sylissä ja lämpimässä peittojen alla. Mielellään olisi apuna hoitamassa pentu-koiria, kun niitä on talossa. Jalostukseen ei ikäväksemme Siiriä voi käyttää alapurennan takia. Tästä syystä myös näyttelytulokset ovat olleet hylättyjä pari kertaa ja paras saavutus on ollut H.
Siiri on myös Nessu-kissamme paras kaveri.

Jaapertin Calimero eli Alex
s. 13.08.2009